Mä en tajua tätä syksyä. Täällä paistaa aurinko. On täällä sateisiakin päiviä ollut, mutta ainakin puolet päivistä on paistanut aurinko. Viimekin viikonlopuksi luvattiin sadetta, mutta ihan mukavassa säässä päästiin talsimaan pitkin kaupunkia ja puistoja Ä: ja I:n kanssa.

Yleensä olen pimeinä syysaikoina laskenut päiviä tai viikkoja jouluun, koska silloin päivä alkaa taas pidetä. Nyt ei pimeys vaivaa, vaan lasken aikaa aivan eri syystä. Saksankurssi loppuu silloin ja elämä helpottuu sikäli. Vaan aivan erityisesti odotan matkaa, sillä täytyy myöntää, että hitusen on alkanut olla ikävä kavereita. (Eikä takuulämmin suihkukaan tunnu vastenmieliseltä idealta.) Viisi viikkoa...