Kävimme tänään Ä:n, I:n ja Ässän kanssa kuuntelemassa Hampurin sinfonikkojen konserttia musiikkihallissa. Soittivat Bachia, Strawinskya ja Bernsteinia. Strawinskyn viulukonsertto (D:ssä) oli älytön kokemus, ei lainkaan unettava. Viulusolisti heilui paljasjaloin iltapuvussa ja liikutti käsiään ja sormiaan viululla uskomatonta vauhtia. Kun biisi oli ohi, yleisö osoitti suosiotaan hurjasti taputtamalla. Istuimme parvella, enkä nähnyt permannolle, mutta kuulosti siltä, kuin olisivat tömistelleet myös jalkojaan innoissaan.

Konserttisali oli sellainen vanhanaikaisen hieno. Punaiset penkit, koukeroita seinillä ja katossa. Ihmiset olivat hienoina. Ja kuten kuvaan kuuluu, väliajalla tarjoiltiin olutta, nakkeja ja perunasalaattia. Saksa!