Eilen tehtiin retki kaupungin laidalle kartan ulkopuolelle. Aurinko paistoi lämpimästi, kun astuttiin Barmbekin asemalla Wedeliin puksuttavaan S1-junaan. Siinähän niitä pilviä sitten alkoi kertyä matkalla ja jossain vaiheessa junaan nousi vain märkiä sateenvarjojaan puistelevia ihmisiä. Wedelissä tarkoitus oli käydä merkittävällä Carl Zeiss Vogel-asemalla, mutta eihän sillä kosteusprosentilla kukaan sinne asti päässyt. Oikein mukava kahvila löydettiin kuitenkin. Kännyköiden käyttö oli kielletty, mutta tupakkapuolella leijui perinteinen harmaa savu. Sen verran täsmällinen oli paikka, että juuri siihen aikaan sieltä ei saanut kuin juomia ja kakkua. Pari tuntia aikaisemmin olisi saanut aamiaista ja pari tuntia myöhemmin iltapalaa.

No mehän ei vielä annettu saksalaisen kevätsään lannistaa vaan matkattiin junalla vähän matkaa takaisin osittain kartalle Blankeneseen. Se taitaa tästä lähdin olla kaikkien tänne vielä turisteilemaan tulevien kavereiden pakollisella käyntilistalla. Sen verran vielä tihkutti, että ohitettiin kaikki herkullisen persoonalliset pikkuterassit. Kapeita kujia meni ristiin rastiin mäen rinteellä suoraan sisustuslehtien palstoilta pursuilevien hurmaavien asumusten välissä. Elben rannassa oli Blankenese Strand Hotel, jonne on joskus ihan pakko päästä yöksi.

Kaikkinensa aivan mukava retkipäivä, vaikka suunnitelmien mukaan ei mennytkään. Ja alkoi se aurinkokin taas paistaa, kun istuttiin takaisin kotiin vievään junaan.