Suurkiitos possun perheelle! Se mahdollisti meille aivan uudenlaiset ulottuvuudet tietyssä pelimaailmassa. Possulta saadun kannettavan avulla voimme nyt molemmat pelata samaan aikaan. Ja niin pelaammekin, huraa! Lauantaina pelasimme jonossa olohuoneessa, minä perinteisellä tietokoneella ja ässä sohvalla kannettavalla.

Vastapainoksi menimme illalla harrastamaan kulttuuria. Tai epäkulttuuria. No jotain. Ensimmäistä kertaa uskaltauduimme saksalaiseen elokuvateatteriin, kun ajattelimme, että AVP2 ei edellytä kummoista kielitaitoa. Ei edellyttänyt. En tiedä mitä se katsojiltaan edellyttää. Lähinnä olimme molemmat järkyttyneitä leffan jälkeen, että sellaista kamaa tehdään ja että useat ihmiset vielä katsovat sellaista sontaa. Ei voi tehdä hyvää ihmisen mielelle sellaisen väkivaltaroskan katsominen. Ja entäs se paukkumaissi, mitä saksalaisteattereissa ensisijalla on tarjolla. Makeaa. Onneksi maistettiin heti, ja saatiin vielä vaihdettua suolaiset tilalle. Maistuikin tosi hyvin siinä veren roiskuessa pitkin paikkoja kilpaa Alienin ylivilkkaan limanerityksen tuotosten kanssa.