Lauantaina oli äksönpäivä, joka tuntuu vieläkin muun muassa istumalihaksissa. Käytiin ekaa kertaa miljoonaan aikaan pelaamassa kössiä. Auts, auuuts. Tulee mieleen se tuska ja vaappuva kävely vuoren yli kiipeämisen jälkeen Espanjassa.

Abaton näyttää filmejä myös alkuperäiskielellä, joten hoiputtiin jalkapohjat kirvellen seuraavaksi sinne. Onneksi leffassa oli saksankieliset tekstit, niin pysyi vähän paremmin perässä. Aika vängästi väänsivät No Country for Old Men -pätkässä. Kamalan jännittävä leffa muuten. Koko ajan karmi, että mitähän sille ihan symppiksen oloiselle päähenkilölle käy. Leffan jälkeen koettiin eriskummallinen hetki, kun ohitettiin polizein koppi pimeällä hiljaisella kadulla. Kopin ovi aukesi narahtaen ja ulos astui poliisiasuinen mies liikehtien aivan samaan tapaan viileän kylmäverisesti kuin elokuvan murhamies. Kirjoitan tätä, joten päätelkää siitä loput.

Viime viikolla tapasin ensimmäistä kertaa saksalaisen ihmisen kahden kesken vapaa-ajalla, huraa. Juotiin olutta ja muutenkin oli oikein mukavaa. Tällä viikolla pitäisi kai mennä jotain keikkaa katsomaan yhdessä. Siitä saattaa vielä kehkeytyä vaikka mitä. Mutta ällä ei olekaan hampurilainen alkujaan.