Sunnuntaina avattiin terassikausi kaupunginpuiston kesäterdellä. Tänä aamuna olikin sitten maa valkoisena ensimmäistä kertaa tänä "talvena". Senttinen lumikerros narisi hauskasti jalkojen alla työmatkalla. Puiden vaaleanpunaiset kukat olivat tosi hempeitä lumikuorrutettuina.

Tänä vuonna äiti saa valkovuokot äitienpäivän sijaan jo syntymäpäivänä. Paljon onnea mammalle!

Äskeinen keskustelu pokerisätissä hymyilyttää vieläkin. Juttelin tuntemattomaksi jääneen pohjoisranskalaisen kanssa ensin säästä ja juttu kääntyi matkustamiseen. Vähän aikaa siinä jutusteltiin mukavia. Sitten poju kysyi: you travel, how old are you? Minä siihen että 33, if I remember correctly. -Ok. Seuraava kommentti: - Ok, I leave now. Hehee, tätipokeria.

Toinen ja mahdollisesti pidempiaikainen tuttavuus käveli eteen Nightwishin keikan jälkeen. Törmättiin pariin suomalaiseen, joiden seurassa oli Suomesta ja suomen kielestä kiinnostunut (!) saksalainen. Olen jo saanut pari tekstaria. Ehkä tavataan, kun tenttikausi loppuu. Näinköhän pääsisin tutustumaan ihan johonkin paikalliseen?

Saksan sanoista kaikkein vaikein lausuttava on Erde. Leffateatterin aulan kovassa taustahälyssä sain sentään tilattua leffaliput Unsere Erdeen niin, että myyjä virnisti vain vähän.

Työn museossa katsottiin videota, jossa sillitehtaan tädit käänteli kaloja hihnalle pää yhteen suuntaan ja pyrstö toiseen. Sitä oli yksikin turkkilainen täti tehnyt viisitoista vuotta seisaalteen. Sitten pääsi fileerauskojeelle, jonka ääressä oli sentään tuoli. Yläkerrassa oli elokuvapuvustusaiheinen erikoisnäyttely. Ässällä huomiokyky täysillä: Siis käyttikö ne oikeesti Roomassa vielä 50-luvulla tuollaisia kypäriä?

Siinäpä se maaliskuu noin niinkuin pääpiirteissään. Ihan jees.

Jos aiotte tänne ratkiriemukkaaseen Hampuriin vielä meidän vieraaksi ehtiä, niin kiirettä pitää. Maksimissaan neljä kuukautta aikaa. ;)